Merle-väri tarkoittaa, että koiran turkissa on niin sanottu marmorointikuvio, jossa eri puolilla turkkia näkyy muuta turkin väriä haaleampia laikkuja. Merle-väritystä aiheuttavat alleelit sijaitsevat SILV- eli PMEL17-nimisessä geenissä, jonka normaali geenimuoto (m) on resessiivinen eli väistyvä. Jos koiralla on kaksi normaalia geenimuotoa (m/m), sen turkin pigmentti on tasainen. Mikäli taas koiralla on normaali geenimuoto sekä mutatoitunut geenimuoto (m/M) on se heterotsygootti ja ulkoasultaan näin ollen merle. Kaksinkertaisena eli homotsygootissa muodossa (M/M) merleen väritykseen liittyy neurologisia oireita ja sairauksia, yleensä myös kuuroutta ja sokeutta.

Vaikka heterotsygootit (m/M) koirat voidaan yleensä tunnistaa merlen värityksensä perusteella, on tunnistaminen joskus vaikeaa. Koiralla voi olla vain yksi pieni laikku jossain huomaamattomassa kohdassa tai jotkut värit voivat myös peittää merlen kuvioinnin alleen. On myös mahdollista, että geneettisesti merle koira ei ilmennä lainkaan merleä väriä, jolloin puhutaan kryptisestä merlestä. 

Merle-alleeleista on tällä hetkellä tunnistettu yhteensä seitsemän: m (ei-merle), Mc ja Mc+ (kryptinen merle), Ma ja Ma+ (epätyypillinen merle), M (aito merle) sekä Mh (harlekiini- tai tweedmerle). Nämä alleelit eroavat toisistaan SILV-geeniin liittyneen SINE-osan poly-A ”hännän” pituudessa. Mitä pidempi poly-A ”häntä” on, sitä enemmän sillä on vaikutusta koiran väritykseen ja terveyteen. On havaittu, että Mc, Mc+ ja Ma -alleelit harvoin näkyvät koiran ulkomuodossa, kun taas Ma+, M ja Mh aikaansaavat värin vaalenemisen.

​

​