Miniature American Shepherd Club of Finland
Suomen pienet amerikanpaimenkoirat ry
Rodun terveys
Kuten kaikilla rotukoirilla, myös pieniamerikanpaimenkoirilla esiintyy joitain niille tyypillisiä sairauksia. Rotuyhdistyksen yhtenä tehtävänä on jakaa tietoa näistä sairauksista, jotta niihin osataan kiinnittää huomiota niin pentua harkitessa kuin jalostusvalintoja tehdessä.
Pieniamerikanpaimenkoirien tausta työkoirana paimennuksen parissa ja aktiivisena harrastuskoirana on oivallinen lähtökohta - koiran on haluttu kestävän käyttöä. Rodun terveyden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi jalostuskoirien tutkiminen muun muassa luustokuvauksin, silmäpeilauksin ja geenitestein on ensiarvoisen tärkeää. Rodun kotimaan yhdistys, Miniature American Shepherd Club of USA, nostaa erityisesti esille lonkkanivelen kasvuhäiriön ja silmäsairaudet.
Terveystietokanta
Luuston kasvuhäiriöt
Varsinkin koirat, joiden kanssa on tarkoitus liikkua raskaammin tai harrastaa fyysisesti kuormittavaa lajia on hyvä luustokuvata. Luustokuvien pohjalta voidaan hieman arvioida kestääkö koira aiottua käyttöä ja näin voidaan välttää koiran rikkoutuminen.
Lonkkanivelen kasvuhäiriö - hip dysplasia: koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö, joka johtaa lähes aina nivelrikkomuutoksiin. Lonkkia arvioidaan röntgenkuvauksin asteikolla A-E, josta A ja B edustavat terveitä tai lähes normaaleita lonkkia, C lieviä muutoksia ja D sekä E kohtalaista tai vaikeaa kasvuhäiriötä. D ja E lonkkaisia koiria ei suositella käytettävän jalostukseen ja C lonkkaisiakin vain yhdistettynä terveeseen koiraan. Pieniamerikanpaimenkoirat kuuluvat PEVISAAN lonkkien osalta.
Muita tarkkailtavia luuston kasvuhäiriöitä ovat kyynärnivelen kasvuhäiriöt, polvilumpioluksaatio sekä perinnölliset selkämuutokset. Näiden, kuten lonkkaviankin esiintyvyyteen voidaan vaikuttaa hyvällä kasvatustyöllä ja jalostuskoirien tutkimisella ennen käyttöä.
Tarkastele terveystietokantaa (tulossa)
Silmäsairaudet
Kuten muillakin paimenkoiraroduilla ja collieilla pieniamerikanpaimenkoirilla esiintyy joitain silmäsairauksia. Pieniamerikanpaimenkoirat kuuluvat PEVISAAN silmien osalta. Rodulla on geenitestit viiteen silmäsairauteen ja pentueiden silmäpeilausta suositellaan ennen luovutusta. Jotta tietoa perinnöllisten silmäsairauksien esiintymisestä ja mahdollisesti periytymismallista saataisiin, suositellaan silmätarkastusten tekemistä jalostukseen käytettävillä koirilla vuosittain ja muilla 3-4 kertaa elämässä (esim. esim. 1, 3, 6 ja 9 -vuotiaana). Lisää tietoa silmäsairauksista MASCUSA ja Kennelliitto.
Iriksen kehityshäiriö - Iris Coloboma:
Yleisin pieniamerikanpaimenkoirilla havaittu silmäsairaus. Kyseessä on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iris eli värikalvo kehittyy sikiökaudella puutteellisesti. Lieväasteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa. Vakava-asteisen irishypoplasia-diagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.
Harmaakaihi - Cataracts:
Kaihi ilmenee linssin samentumana ja voi esiintyä eri asteisena, aina koiran sokeutumiseen saakka. Nuoren koiran kaihin taustalla on usein perinnöllinen taipumus ja tällaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.
Rodun silmäsairauksien geenitestit:
-
Multifokaalinen retinopatia 1 (CMR1)
-
Tappisolurappeuma (CD)
-
Collien silmäanomalia (CEA)
-
Etenevä sauva-tappisolurappeuma (prcd-PRA)
-
Perinnöllinen harmaakaihi (PHC; HSF4-geeni)
Pienisilmäisyys - Microphthalmia:
Tässä sairaudessa koiran silmä tai silmät ovat epätavallisen pienet. Osassa tapauksissa näkökyky on normaali, mutta useimmiten silmän kehityksessä on tapahtunut muitakin häiriöitä ja silmä / silmät voivat olla osittain tai kokonaan sokeita. Pieniamerikanpaimenkoirilla tätä sairautta esiintyy merle-koirilla ja tila on liitetty merle-geeniin. Diagnoosin saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
Ylimääräiset ripset - Distichiasis:
Distichiasiksella tarkoitetaan tilaa, jossa osa koiran silmäripsistä on väärin sijoittunut ja osuu siksi silmän pintaan. Oireina voidaan havaita esimerkiksi lisääntynyttä silmävuotoa ja silmäluomien räpyttelyä sekä silmien punoittamista. Ylimääräisten ripsien merkitys koiralle on usein melko vähäinen, joskaan vakavia tapauksia (ektooppinen cilia) ei kuitenkaan pidä käyttää jalostukseen.
Lääkeaineyliherkkyys - MDR1-mutaatio
Monilla paimenkoiraroduilla on todettu perinnöllinen alttius lääkeaineherkkyyteen, joka johtuu mutaatiosta MDR1-geenissä (multidrug resistance gene) ja periytyy autosomaalisesti dominantisti. MDR1-mutaation kantajuus on mahdollista selvittää geenitestillä ja sitä suositellaan vahvasti paimenkoirien ja collieiden kohdalla.
Jotkut lääkkeet, kuten ivermektiini, emodepsidi, loperamidi, voivat aiheuttaa vakavia neurologisia ja kardiovaskulaarisia oireita, eikä niitä käytetä lainkaan koirilla, joilla on kaksi kopiota MDR1-mutaatiosta. Toisten lääkkeiden, esimerkiksi rauhoitusaine asepromatsiini, opioidi butorfanolin, antibiootti erytromysiinin, kohdalla lääkettä voidaan turvallisesti käyttää, kunhan lääkeannosta pienennetään.
Etenevä selkäydinrappeuma - Degeneratiivinen myelopatia (DM)
Degeneratiivinen myelopatia on selkäydinrappeumasairaus, joka periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Sairauden kantajuus on mahdollista selvittää geenitestillä.
Taudin ensioireita ovat epävakaa kävely, koordinaatiohäiriöt, huojuminen ja vapina. Taudin edetessä ensin koiran takapää halvaantuu ja halvauksen levitessä lopulta myös eturaajoihin. Yleensä ensimmäiset merkit taudista ilmaantuvat myöhemmällä iällä (keski-ikä 8 vuotta), mutta tauti voi puhjeta myös nuorempana. Selkäydinrappeuma on parantumaton, hiljalleen etenevä sairaus.
Hyperurikosuria (HUU)
Hyperurikosuria on sairaus, jolle on ominaista liiallinen virtsahapon erittyminen virtsaan, mikä lisää riskiä virtsakivien (uraatti) muodostumiselle. Virtsakivet voivat aiheuttaa virtsatietulehduksia, kivuliasta virtsaamista ja pahimmillaan virtsatietukoksia.
Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhemmiltaan mutatoituneen alleelin perineet koirat sairastuvat. Sairauteen on olemassa geenitesti.